Rintasyöpäpotilaan Hoitopolku OYS

Syövän etenemistä jarruttava hoito

Mikäli sinulla epäillään rintasyövän etäpesäkkeitä, kartoitetaan syövän levinneisyys hoidon suunnittelua varten kuvantamistutkimuksilla (vartalon tietokonetomografia, luuston gammakuvaus, sekä tarvittaessa täydentävät magneettikuvaukset). Etäpesäkkeestä pyritään aina saamaan näytepala, josta varmistetaan syövän rintalähtöisyys ja ER- ja HER2 –reseptoristatus, minkä perusteella levinneen taudin hoito räätälöidään sinulle potilaskohtaisesti.

Levinneen rintasyövän hoidon tavoitteena on pidentää potilaan elinaikaa, vähentää taudista aiheutuvia oireita sekä parantaa ja ylläpitää hyvää elämänlaatua. Syöpää saadaan pidettyä usein vuosia kurissa hormonaalisella hoidolla, solunsalpaajilla, ja täsmälääkkeillä, kuten CDK4/6 -estäjillä ja HER2 -vasta-aineilla/lääkkeillä. Palliatiivista sädehoitoa käytetään myös esim. luustoetäpesäkkeiden, yksittäisten sisäelinetäpesäkkeiden ja aivoetäpesäkkeiden hoitoon. Etäpesäkkeiden kirurgisesta hoidosta ei ole voitu vakuuttavasti osoittaa olevan hyötyä. Luustoetäpesäkkeitä voidaan hoitaa luustolääkkeillä, kuten bisfosfanaateilla ja denosumabilla, jotka estävät luustopesäkkeiden aiheuttamia ongelmia, kuten kipuja, kohonnutta veren kalsiumpitoisuutta ja murtumia.

Hormoniriippuvaisen (ER+) levinneen syövän hoito aloitetaan yleensä hormonaalisella lääkehoidolla ja niihin voidaan liittää myös CDK4/6 –estäjälääkkeitä. Poikkeuksena ovat välittömästi henkeä uhkaavat levinneet rintasyövät, jolloin hoito aloitetaan solunsalpaajilla nopean hoitovasteen saamiseksi. Hormonaalisia hoitoja ovat aromataasinestäjät (letrotsoli, anastrotsoli ja eksemestaani), sekä antiestrogeenit (tamoksifeeni ja fulvestrantti). Premenopausaalisilla naisilla lisäksi munasarjat poistetaan tai niiden toiminta lakkautetaan lääkkeellisesti LHRH-analogilla. Hormonaalista estohoitoa voidaan käyttää myös ylläpitohoitona solunsalpaajalla saadun hoitovasteen jälkeen. Hormonaalisia hoitoja käytetään peräkkäin, mikä tarkoittaa että lääkettä vaihdetaan, kun sille ei enää tule hoitovastetta. Jos hoitovastetta tai tilanteen stabiloitumista ei saavuteta, siirrytään solunsalpaajahoitoon. Solunsalpaajia käytetään joko yksittäin tai yhdistelminä. Solunsalpaajahoidon valinta on myös yksilöllistä.

Anti-HER2-hoitoja käytetään potilailla, joiden rintasyövät ilmentävät runsaasti HER2-proteiinia (HER2+). Nykyään on käytettävissä useita anti-HER2-hoitoja. Näitä ovat mm. vasta-ainehoidot trastutsumabi ja pertutsumabi, joita käytetään yleensä ensimmäisessä vaiheessa yhdessä solunsalpaajahoidon kanssa. Vasta-aine-solunsalpaajakonjugaatti trastutsumabiemtansiinia (TDM1) puolestaan käytetään pääasiassa silloin, kun potilaan levinnyt tauti ei enää vastaa edellä mainitun kahden vasta-aineen yhdistelmälle. Lisäksi suun kautta annosteltavaa lapatinibia voidaan käyttää yleensä solunsalpaaja kapesitabiinin kanssa potilailla, joilla trastutsumabihoito ei enää tehoa. Lapatinibia voidaan käyttää myös hormonaalisen hoidon tai trastutsumabin kanssa potilailla, jotka eivät siedä solunsalpaajahoitoja.

Hormonireseptorinegatiivista ja HER2-negatiivista syöpää ei voi hoitaa hormoneilla, eikä anti-HER2-lääkkeillä, vaan niiden hoidossa käytetään alusta asti solunsalpaajahoitoja yllämainitun periaatteen mukaisesti.